Huivin valmistus on ihana, monivaiheinen prosessi. Tästä alta löydät työvaiheeni kohta kohdalta.

Lankojen valinta

Ihanteellisin tilanne on, kun lankoja on valmiina ja voi tehdä värisuunnitelmat lankakerillä. Viimeisin huiviloimeni perustui kasvivärjäämiini lankoihin (raitavärit) ja lankojen määrä saneli myös huivien lukumäärän
Aitojen lankakarttojen (nykyisin maksullisia) avulla on kuitenkin helppo suunnitella värimalleja.

Mallin suunnittelu

Piirrän mielelläni puuväreillä suunnitelmia ja kokeilen eri värivaihtoehtoja. Mielessäni on usein Inarijärven erilainen maisema: keväiset hohtavat hanget ja kirkkaansininen taivas, puhtaus. Kesäinen lämpimän veen värinen sini, vihreät aihkimetsät ja kukkivat kukat. Syksyinen maaruska ja kylmänveden harmaa. Kaiken yllä tietenkin leiskuvat revontulet, kaamostulet.

Suunnittelun jälkeen on vuorossa lankalukujen laskenta, luontiohjeen laadinta ja lankatilaus.
Pyrin tallettamaan ohjeet ja ideat pilveen valmiin huivikuvan kera.

Lankojen keriminen

Mieluisimmat langat ja useat silkkilangat ovat vyyhdillä, joista ne täytyy keriä kerälle ennen loimenluontia. Vyyhti avataan vyyhdinpuille ja keritään erityisellä kerimislaitteella.

Loimen luonti

Loimilankoja voi puolata isoillekin puolille suoraan vyyhdeltä ja kuljettaa erilaisten aputelineiden avulla joustavasti käteen, josta langat asetellaan luomapuille. Aina, kun mahdollista, luon neljän päältä eli vien kerralla neljä lankaa luomapuille.

Tekemieni luomapuiden kehä on 3 metriä, siitä voin laskea tarvittavan kierrosmäärän eli jaan loimen pituuden kolmella.
Luontivaiheessa loimeen saadaan tiuhtakeppien avulla tiuhta, jota tarvitaan pitämään loimilangat oikeassa järjestyksessä käärinpirtaan, niisiin ja kaidepirtaan laitettaessa. Mitä huolellisemmin loimi on tehty, sitä helpompaa on kankaan rakentaminen ja kutominen.

Loimen voi luoda luomapuiden yläosassa tai koko korkeudelta riippuen loimen pituudesta ja leveydestä.
Ennen loimen poisottoa luomapuista sidotaan tiuhtat huolellisesti langoilla niin, että tiuhtaus säilyy koko kankaan rakentamisen ajan. Myös pohjukat eli loimen alku-ja loppupäät solmitaan apulangoilla, ettei loimi karkaa.
Loimi kannattaa luoda yhtäjaksoisesti, ettei loiminlanka veny luomapuissa.
Loimi letitetään toisesta pohjukasta alkaen ja letillä loimi säilyy pitkään hyvänä (kannattaa suojata tietenkin valolta ja pölyltä).

Puihin laitto

Loimi vedetään kangaspuihin loimitukille ns. käärinpirran avulla. Pirrassa on piit sentin välein ja yleensä loimi vedetään tukille samanlevyisenä kuin se on luotu eli lasketun huivin kudontaleveyden levyisenä. Pitkä loimi kannattaa kuitenkin vetää tukille hieman leveämpänä ja kaventaa sitten esim. puolivälissä loimen levyiseksi nostamalla reunimmaisissa piinväleissä olevat langat sisemmäksi.

Loimiletin pohjukka kiinnitetään loimitukkikankaan varpaan ja luomapuissa tehtyä tiuhtaa hyväksikäyttäen loimilangat viedään sisaruksittain käärinpirtaan. Sisaruksia ei saa ”erottaa”, joten esim. neljän päältä luotu loimi (sisaruksessa neljä lankaa) tasataan 5-tiheyksisessä loimessa aina joka neljännessä piin välissä.

Käärinpirtaan laiton jälkeen loimilangat tasoitetaan kohtisuoraan loimitukkikankaan varvalle, jotta loimi kulkee tasaisesti tukille. Tukkikangas solmitaan tasaisesti varvalle niin, että loimilangat kulkevat solmujen välissä eivätkä mene vinoon. Kotona saan vetoavun mieheltäni eli hän kampeaa loimitukkia ja laittaa loimen väleihin tarvittavia välivarpoja, jotta loimilangat eivät pääse painumaan aiempien kerrosten lankaväleihin. Minä pidän loimen tiukalla ja varmistan lankojen esteettömän kulun käärinpirtaan.

Niisintä

Loimi nostetaan ns. kohotusvarvan avulla ylemmäs (puiden päälle on koottu haitoilta pois niisivarret), jotta niisintä ja pirtaan pistely on helpompaa ja lankojen tiuhtaus näkyvissä. Kohotusvarvan alapuolelle pujotetaan tiuhtalankojen avulla oikeisiin väleihin tiuhtavarvat. Tiuhtalangat voi tässä välissä ottaa pois, tiuhtavarvat kannattaa varmistaa sitomalla ne päistään toisiinsa.

Villahuivissa on yleensä käytössä ns. suora niisintä, eli niisitään järjestyksessä neljälle varrelle aloittaen takaa. Niisintä aloitetaan loimen oikeasta reunasta kudontasuunnasta katsottuna. Nykyisin käytössä on nailonniidet, jotka säilyvät muuttumattomina vuosikausia (-kymmeniä).

Niisimisvaiheessa kannattaa vielä kertaalleen varmistaa, että raitojen ja välivärin lankaluvut täsmäävät ja raitavärit ovat oikein. Tässä vaiheessa puuttuvien lankojen lisääminen tai ylimääräisten poistaminen on vielä helppoa ja niisinnästä saadaan virheetön.

Pirtaan pistely

Paras omistamani kaide eli pirta on täysteräksinen enkä enää aio muunlaisia hankkia. Loimi sijoitetaan pirtaan keskelle eli loimen leveyden mukaan haetaan pirran keskikohdasta lähtien aloituspaikka loimen oikeasta reunasta.
Mikäli mitta on virheellinen ja loimi tulee lähemmäs toista reunaa, voi pirtaa liikuttaa kaiteessa urissaan oikeaan kohtaan, kunhan pirran leveys on riittävä kaikille loimilangoille. Pirtaan pujottelu tapahtuu vasitulla koukulla, joita voi olla monenlaisia, muovisia, metallisia.

Alkusolmut

Kun niisintä ja pirtaan pistely on tehty, on alkusolmujen vuoro. Tätä varten kohotusvarpa poistetaan, pirta käännetään kaiteen uriin ja kaiteen siipimutterit kiristetään. Kangastukilta vedetään tukkikangas polvipuun ja rintapuun yli.
Alkusolmut tehdään kangastukin varpaan aina kohtisuoraan. Mitä pienempiä solmunippuja, sitä tasaisempi tulee kankaan aloitustilanteesta. Minä olen laiska ja teen aika isoja nippuja. Käytän tasoituslankaa ja kudon loimen alkuun muutaman heiton hukkalangalla tasatakseni kankaan alun.

Jos tässä vaiheessa löytyy virheitä, on niiden korjaaminen jo työläämpää.

Esimerkiksi puuttuvan langan lisääminen tarkoittaa niisinnän korjausta ja pirtaan pujottelun korjausta virheestä aina lähimpään reunaan saakka.

Sidonta

Sidonnalla tarkoitetaan välittäjien ja polkusten sitomista ja yhdistämistä niisivarsiin. Ylävälittäjät ja alavälittäjät ovat niisivarsien ja polkusten välillä kaiteen takana. Sidontaan käytän metritavarana ostettavaa nailonnyöriä ja kiinnitysnipsejä. Hengetön on metallilankalenkki, jolla nyörit saadaan vedettyä välittäjien ja polkusten rei´istä oikeisiin kohtiin.

Ns. muuttumattomalla sidonnalla tarkoitetaan sidontaa, joka on aina samanlainen: Niisivarsien yläpään nyöri kiinnitetään alavälittäjään ja alapään nyöri ylävälittäjään. Tällä sidonnalla ei ole vaikutusta kankaan kuvioon.
Muuttuva sidonta kirjoitetaan ruutukuviona ohjeisiin. Esimerkiksi yleinen villahuivin sidonta on toimikas, jossa on käytössä neljä vartta ja neljä polkusta.

Muuttumattoman sidonnan jälkeen tällä mallilla sidotaan välittäjät polkusiin.

Äitini opetti, että musta on maa ja valkea on taivas eli musta sidotaan alavälittäjään ja valkea ylävälittäjään Hyvä muistisääntö, kun on kerinnyt mennä jo kangaspuiden alle istumaan.
Enimmillään olen sitonut kankaan, jossa on ollut 16 polkusta. Palttinassa on vain kaksi ja palttina sopii oikein hyvin keveiden huivien sidonnaksi.

Nyörien oikea kireys ja välittäjien tasaisuus vaikuttavat viriön aukeamiseen. Kun työ kangaspuiden alla päättyy, on aika testata viriön toimivuus. Tämä on helpointa tehdä kaverin kanssa niin, että toinen polkee ja toinen tarkistaa viriön.

Kudonta

Kudontaa varten puolaan lankoja sähköpuolauskoneella. Pohjalankaa kuluu eniten ja tykkään puolata kerralla paljon lankoja, jottei joka välissä tarvitse sitten puolata lisää. Olen kutonut huivin, jonka raitavärit olivat niin lähellä toisiaan, että numeroin sukkulatkin.

Kutoessa leikkaan sivuhapsulankalenkit poikki, jotta solmiaminen on helpompaa eikä enää siinä vaiheessa edellytä saksien mukanaoloa.

Jätän kahden huivin väliin kudottaessa hapsujen verran tyhjää ja erotan huivit toisistaan merkkilangalla, jota hyödynnän myös kankaan poisottovaiheessa, kun leikkaan huivit irti toisistaan.

Solmiminen

Käytän kahta eri tapaa, perinteistä solmiamista ja kiepautusta.

Viimeistely

Minulla on vanha iso ruokapöytä, jota hyödynnän hapsujen tasauksessa.
Kampaan hapsut ja käytän leikkuria, aluslevyä ja mittalevyä apuna.
Lopuksi silitän tai höyrytän huivin ja nimikoin sen yritykseni tuotemerkillä ja liitän mukaan hoito-ohjeen.

Huivin luovutus

Jos pakkaan huivin lähetettäväksi, laitan sen varta vasten hankkimaani sellofaanipussiin, jonka suljen painattamallani Inari handicrafts –tarralla.

Valitsen pakkauslaatikon (kierrätän tulleita laatikoita), liitän huivin mukaan postikortin, joita olen teettänyt huivikuvistani ja jos laatikko ei täyty, laitan täytteeksi luomusilkkipaperia, tätä varten hankkimaani. Tilaan postin lähetteen valmiiksi internetistä (edullisempaa). Jos voin luovuttaa huivini suoraan vastaanottajalle, on se parasta, mitä voi tapahtua. Esittelen tuotteen käyttötavat, kerron hoito-ohjeista (jotka ovat myös huivin matkassa).

Olen ommellut kangaskasseja ja painanut niihin Inari handicrafts –logon. Tällaisen asiakas saa mukaansa, jos haluaa. Kassin koko on yhdelle villahuiville.

Liitän tuotteeseeni yksinkertaisen pesuohjeen (villa- tai villasilkkituotteelle). Lisäksi huiviin on kiinnitetty selitys siitä, kuinka villahuiville riittää useimmiten vain tuuletus. Selitys on kiinnitetty huivin omalla langalla helposti irrotettavaksi.

Valmista tuli!