Pääsiäisen ajankohta vaihtelee ja tänä vuonna se tuli yllättävän aikaisin. Kuten aiempinakin vuosina, osa huhtikuusta kuluu rennosti mökkeillen ja siellä käsityöläisen kipinää taltuttaa keväthankien ja pilkkimisen lisäksi sylikangaspuut.
Ystävänpäivänä voi kävellä pihamaalla ja tutkailla talven touhuja, etsiä jälkiä metsän eläimistä. Tai pysähtyä kaupungin humussa kuuntelemaan ihmisten ääniä. Tai vain olla. Ystävätkin ovat olemassa, vaikka eivät siinä vierellä aina. Hyvä ystävyys ei katoa vuosienkaan varrella, se säilyy ja pysyy. Rikkimenneenkin ystävyyden voi halutessaan parsia kuntoon kuin villasukan.
En tiedä, olenko vain höperö, mutta minusta on ihanaa, kun huiveistani tykätään. Oma Hillahuivi -mallini, silkkivillaisena, matkasi tällä kertaa Pelloon. Kiitos Minna kuvasta!
Kiitos kaikille huiveistani kiinnostuneille ja sellaisen ostaneelle. Lisää huiveja on tulossa, kun vain ennättäisin kutoa.
Tuokoon vuosi 2024 meille kaikille jotain hyvää ja odottamisen arvoista. Oma vuoteni 2023 on ollut tähän saakka elämäni raskain ja siksi askellan ensi vuoteen toiveajatuksella, että jotain ihanaakin voisi tapahtua. Onko tuo ihanuus matka ulkomaille, uusi huivimalli tai uusia ihmisiä elämääni, sen näyttää tulevaisuus.
Jouluun kuuluu hiljaisuutta, rauhaa, kunnioitusta, rakkautta. Paljon hyvää mieltä ja hetkien jakamista. Oma yli 30-vuotias villahuivini lämmittää edelleen pakkaspäivinä harteilla, polvilla, sydämessä (tässä kuvassa tonttukin tarkenee).
Punainen väri on joulun väri ja se on myös tulevien lapinhuivieni pääväri, minulle mieluisin. Kutoessani joulunpunaista huivia, tunnen sen lämmön jo kangaspuissa.
Tämän itsenäisyyspäivän tervehdyksen omistan maamme veteraaneille ja yhdelle isänmaallisimmista ihmisistä, kenet olen tuntenut: tänä syksynä poisnukkuneelle miehelleni. Hänellä oli toiveena saada 50-vuotislahjakseen Suomi Leijona -lapintakki. Sitä en tehnyt, sen sijaan hän sai lahjaksi luhkan isänmaamme väreissä.
Taivaan värit, puhtoinen lumi, rakkaus, hyvyys, arvostus, siitä on isänmaa tehty.
Tiesitkö, että isänpäivää on vietetty virallisesti Suomessa vasta 1987, jolloin se merkittiin Yliopiston almanakkaan. Viralliseksi liputuspäiväksi isänpäivä tuli vuonna 2019. Isiä voi muistaa tänään halauksin, kortein ja ajatuksin. Monet ovat varmasti tehneet myös lahjoja ja ostoksia, toivottavasti moni on hankkinut suomalaista työtä.
Osallistun Inarissa Luovien alojen ja matkailun lyhytkoulutukseen. Koulutuksen tavoitteena on kehittää matkailupalvelutuote, jossa käsityöllä on suuri merkitys. Omasta käsityöstä voikin kertoa tarinoita innostavasti ja omaa tekemistä on myös mukava opettaa edelleen muille.
Millaisen työpajan tai tutustumisen sinä haluaisit? Kerro ideoita ja toiveita sähköpostiini anne(at)inarihandicrafts.fi.
Juhannusviikko on perinteinen lomaviikkoni ja tällöin on myös pohjoisen metsät täynnä koivun tuoksua ja toki ötököitäkin.
Tiesitkö, että alkukesästä koivunlehdistä voi saada jopa neonvärejä?
Olisin tarvinnut murrettua vihreää ja keltaista, sainkin kirkkaita värejä. Ei siinä mitään, odottelen loppukesää. Lankana ohut pirkka, puretusaineena aluna 10 %, 10 litraa vettä, kassillinen lehtiä, 200 g lankaa.